Uusi ihana tyttö!

Pahoitteluni lukijoilleni, etten ole pystynyt kirjoittelemaan tässä, on pitänyt kiirettä naisrintamalla! Kyllä! Harmikseni, juttu Christinen kanssa törmäsi ennen kuin se ehti edes alkaa, ehkä humalassa törmätty uudenvuoden tuttu ei ole tyttöystävä ainesta, tai mä hänelle poikaystävä ainesta, vaikka olisi tytöllä kuinka ihana tukka tahansa. Toisaalta - - noh teitä varmaan kiinnostaa kuka ja mikä tämä uusi tyttö on!

Kutsumme häntä Eleonoreksi. Hän on Eloveena tytön kaltainen vaalea, ihana, heleä kasvoinen ja AIVAN TAJUTTOMAN KAUNIS! Pakko capsata, anteeksi mutta on se kaunis. Näkisittepä. Siniset silmät, pitkä vaalea tukka, rinnat (ei siis mitkään tissit tällä naisella!) täydellisen kokoiset - pääsispä kokeilemaan mutta ei kehtaa ei millään vielä! :D Enkä haluakaan vielä - hyvää kannattaa odottaa.

Okei, Eleonore on kaverin tuttu - periaatteessa. Törmäsimme sattumalta yksissä tupareissa, ei omissani eikä hänen vaan meidät oli kutsuttu sinne. Suuret tuparit, paljon ihmisiä. Itse olin kuski joten selvin päinhän minä, enkä siksi kovinkaan uskaltanut mitään tehdä kenenkään suhteen, oikeastaan koko illassa ei ollut tarkoitus iskeä tyttöä. Vaan menin tupareihin piste. Eleonore istui viereisellä sohvalla lähes koko illan ja jutteli kaverinsa kanssa. Ei todellakaan minun kanssani. No porukka alkoi valua baariin ja minä kuskina tietysti sain roudata puoli laumaa ihmisiä ympäri tienoota. Eleonore tuli sitten viimeisessä autossa istumaan viereeni kartturin paikalle, en ollut kiinnittänyt mitään huomiota hänen juomiseensa, mutta hän ei ollut mitenkään humaltunut kuten lähes kaikki muut olivat. Ajoin keskustaan - takapenkki siis myös täynnä kavereita ja kaverin kavereita ja kaverin kaverin tutun tutun kissan ulkoiluttajia, ja lopulta jätin ihmiset pois kyydistä. Eleonorekin jäi. Itse en baariin lähtenyt - mutta kun ajoin uudestaan yöllä törmäsin Eleonoreen uudestaan ja hän oli yksin! Pysäytin auton ja kysyin että mitäs hortoilee yksin ja edelleenkään hän ei humaltuneelta vaikuttanut. Ihme juttu. No tarjosin kyydin ja lopulta kun ajoin hänen määräämäänsä osoitteeseensa, meillä jäi juttu vähän päälle. Lopulta istuimme autossani hänen pihallaan reilun tunnin, ja jossain siinä vaiheessa vasta tajusin kuinka kaunis hän on ja kuinka ihana ja pitkä tukka hänellä on! No Eleonore vaihtoi lopulta kanssani puhelinnumeroita ja lopulta kissan ja koiran mutkan jälkeen olemme nyt nähneet pari kertaa. Mitään en kyllä uskalla vielä luvata kun naiset on niin arvaamattoma, mutta hyvältä vaikuttaa - varsinkin Eleonore!

Mun tytöt on aina kauniita.

Pakko kyllä myöntää, että panettaa aivan julmetusti. Onneksi anonyyminä voin todeta, että en ole saanut, ja kyllä sitä jo näillä lukemillä laskee kun päiviä kertyy. No, oma käsi paras käsi. Se keneltä sain ja millon ei kuulu tähän - se keikka vähän hävettääkin, mutta toisaalta, vaikka tuntuu että seksiä olisi saatava, niin koska Eleonore on jotenkin "kiltti" tyttö, niin kyllä tässä odotteleekin. Ainiin, on minua reilu vuoden nuorempi, ei haittaa itseasiassa hyvä vain... Katsoo nyt miten jutussa käy, voihan olla että joskus vielä saan hellästi hivellä Eleonoren vaaleaa ihoa, paljasta selkää, kaunista vaaleaa tukkaa...

... joskus. ;)

Homma menee vaikeaksi, oi Christine

Tilanne on nyt heikko. Erittäin heikko. Epäilen vahvasti, ettei Christine ole kiinnostunut ainakaan muuten kuin kaverina. Hän vaikuttaa jotenkin todella ujohkolta tai ei vain ole tippaakaan kiinnostunut mistään miten yritän kovasti pitää keskustelua yllä. Tällä hetkellä se kaikki vähäinenkin keskustelu on käyty mesen kautta, kun livenä ei olla pystytty näkemään, kun minä en uskalla vielä todellakaan tehdä mitään tai ehdottaa.

Voi hemmetti...

Ihana tyttö, Christine

Mä oon taas jutellu lisää Christinen kanssa. Musta tuntuu että se aavistelee että mä taidan olla siitä vähän kiinnostunut. Noh olis sekin mun sijassani jos kattois omaa tukkaansa. En ole vielä uskaltanut ulos pyytää tai mitään, kyllä mä joku päivä tässä.

Asiat rullaa niin hyvin etten ole edes tänne voinut mitään päivitellä! Lennellyt kuin pilvilinnoissa, tosi miehekkäästi kylläkin.

Mä pystyn pitämään nyt tyttöön yhteyttä melkein missä vaan viestimessä. Galleria, Facebook, mese ja PUHELIN. Se tekstasi mulle itseasiassa pari päivää sitten. Voitteko uskoa! Mä olin oikeesti pudota tuolilta kun tajusin että Christine tekstasi itse mulle. Ajatteleekohan se mua sillai... no selviää kun mä pyydän sitä ulos.

Ehdotuksia otetaan vastaan!

Ensimmäinen keskustelu Christinen kanssa

Olen nyt ehkä palannut maanpinnalle. En mitenkään pystynyt kirjoittamaan tänne blogiin mitään yhtään mistään, liitelin kuin pieni lapsi taivaissa ennen jouluaattoa, nimittäin Christine ilmestyi kuin taikaiskusta täysin arvaamatta ja yllättäen meseen eilen! Ja voi sitä hymyn määrää mun poskilla, vieläkin sattuu.

Christine vaikutti todella rennolta tytöltä, sitä ei pätkääkään häirinnyt että joku random jätkä lisää sen meseen ja vieläpä juttelee sille! Ah! Selitin täysin tilanteen Christinelle, no en tietenkään sitä että olen umpi ihastunut siihen, enkä sitä kuinka ihanat sen hiukset mun mielestä on, vaan että uutenavuotena sillon törmättiin ja näin. Pelkäsin tajuttomasti, että se kysyisi multa mistä mä sen mesen sain, mutta ei sitä se onneks kiinnostanut, mut jälkiviisaana täytyy keksiä joku hyvä selitys. Miehellä pitää olla ne narut käsissään...yritän hokea itselleni tota koko ajan että pysyis joku tolkku nupissa. Jos antaa naisille tippaakaan sitä köyttä, niin sitten käy kyllä niin, että menee asiat aivan solmuun ja ryttyyn. Naiset sotkee aina kaikki niillä niiden alituisilla tunnesotkuilla ja sehän on kuin huonoa makaronilaatikkoa. (Nyt joku minun naislukijoistani ajattelee, että miehet ajattelevat koko ajan [sen seksin lisäksi] ruokaa.) Mutta se pitääkin paikkansa! Nytkin on aivan hirveä nälkä.

Ette usko miten mä haluaisin soittaa Christinelle ja pyytää sitä syömään! Koska mullahan on nälkä - eikä mitään taka-ajatuksia ; > ei ikinä ei tietenkään.

Christine

Nyt mä ymmärrän miltä se tuntuu, kun jotain ei voi saada ja just sillon sitä haluaa vaan niin paljon enemmän.

Christineä ei mesessä näy, mutta mä ajattelen sitä vaan enemmän. Mä melkein voin kuvitella ja kuulla sen äänen mun korvissa, sellasen kauniin ja heleän tyttömäisen, ei mitään röökillä pilattua ääntä.

Mitä kauemmin Christine ei mesessä ole, sitä enemmän vaan kasvaa mun halu puhua ja jutella sille.

Kohta mun on pakko alkaa metsästää sen sukunimeä, jotta mä voin etsiä sen vaikka facebookista. Oliskohan se siellä...Mä en nimittäin luovuta. Voiko "nynnerömpää" jätkää olla kuin se, joka heti luovuttaa. Tytöt haluaa että jätkä on valmis taistelemaan niiden puolesta, ei ehkä kuolemaan ihan mutta taistelemaan. Sota - miks me miehet siitäkin niin tykätään. Mut en mä sodasta kirjoittaisi kirjaa - Christinestä kylläkin...vaikka kuinka paksun kirjan...sarjan...

Christineä ei näy, ei näy

Tajusin, että entäs jos Christine ei tulekaan koskaan meseen. Mitä mä sitten teen? Tällä paikkakunnalla mä en voi vaan odottaa, että mä törmään siihen kuin unessa yhtäkkiä ja pääsen tosta vaan juttelemaan sille. Ei mitään mahdollisuuksia löytää galleriasta, en tiedä kuin etunimen ja ulkonäön, ja niitä on hankalampi heittää galleriaan hakuperusteluiksi: "kaunis", sieltä vois tulla aika monta hakua.

Jännää, että mä olen ihan näköjään kiitettävän luettu jätkä. En siis hylkää edes vielä kirjailijan uraani. Olen mä jotain joskus kirjoitellut, mutta pitäs nyt saada itteä kunnolla niskasta kiinni että sais jotan kunnollista aikaiseksi. Mä ehdin vielä, mä luotan edelleen siihen että mä olen nuori. Mutta vaikka mä olen painottanut, että oppia on saatu, niin olen kyllä aika umpikujassa, jos tuo Christine neiti ei meseen ilmesty. Edelleenkään ei ole näkynyt.

En tiedä että kuinka paljon mä viittin ja kehtaan edes noilta kavereilta ruinata Christinestä tietoja. Jussilta nyt ei kannata kysyä ja Jaakko... noh ei ehkä siltäkään... tossa meidän kaveriporukassa on just toi vika, et jätkät haluaa ammatikseen "musta tulee iso ja vahva poliisi" ja toinen vieressä mörisee "mustapa tulee vielä isompi ja vahvempi lääkäri ja mä keksin hiviin parannuskeinon". No kyllä se yks taitaa lääkäriksi ihan oikeesti joskus tulla, se on meistä lukija. Mut mä, kun mä sanon noiden rinnalla pienellä ja hiirulaismaisella äänellä "kirjailija" niin Jussi kuolee nauruun ja Jaakko ajaa vahingossa ojaan. Mut kyllä mä sen ymmärrän kun mä oon tällanen, normaali jätkä, hyvä mies, mitä sitten että mä haluan kirjailijaksi. Olisi se kuinka "nynneröä" tahansa (sanoo Jussi).

Pitääkö tyttöjä aina venata!?!

Christine ei ole ollut mesessä, enkä itseasiassa tiedä vielä onko mua edes hyväksytty meselistalle. Nyt kävi mielessä, että entä jos se vaan estää mut enkä voikaan jutella sille. Tai sitten se ei vaan ole edelleenkään koneella ollut..perhana kun ei voi tietää!

Yritin muuten selvittää sitä, onko se varattu vai ei. Mun tietojen mukaan sinkku se on eli nyt en kyllä ainakaan mitään hidastele, on sillä sen verran ihana tukka. Heh. Mä vaan kelaan sen tukkaa, ja kasvoja, ja miltä se tuoksuu...just nyt mä vaan haluaisin sulkea sen mun syliin, halata tosi pitkään ja upottaa kasvot sen tukkaan ja sanoa sille jotain tosi herkkää. Se olis niin täydellistä, ja saletisti se ei mua hetkeen unohtaisi.

"Herkkiä poikia!"

" nettimuori sanoi...

Kyllä pojat saa olla herkkiä, romanttisia, aitoja omana itsenään. Tuo "munaton mies"-juttu on t6hjnänpäiväistä uhoamista, josta ei kannata välittää!

Sitäpaitsi, suuri osa tytöistä tykkää nimenomaan herkistä pojista!

Nenu pystyyn ja menoksi..."

Juu. En mä Jussia sillai otakkaan. Mä olen tollasen yläpuolella, ainakin jollain tasolla. Oikeastaan mua kiinnostais kysyä Jussilta, miks se ajattelee tolleen, kai sillä jotain taka-ajatuksia on jos laukoo aina noin kärkkäästi kaiken. Mä oon kuitenkin sen kaveri, kauan ollaan tunnettu. Meidän kaveriporukka on aika sekalainen seurakunta kerrakseen. Mut se on rikkaus.

"Sitäpaitsi, suuri osa tytöistä tykkää nimenomaan herkistä pojista!"

Kaikki aina sanoo noin. On mullekin moni tyttö, kaverityttö sanonut että herkkyys on hyvä asia. Mut kun ei se sit enää miesten kesken olekaan niin hyvä asia. Eikä sitä oikeen voi olla kuin kaksi ihmistä, tai en mä halua sitä. Ja kun miettii, niin herkkä poika, mitä se oikeesti on. Onks herkkä se kun itkee hautajaisissa? Onks herkkää se että uskaltaa käyttää pinkkiä kauluspaitaa? Joo, ja miehethän ei koskaan myöskään ajattele kuin seksiä...

Miksei pojat saa olla ...?

Onneksi kukaan mun kavereista ei tiedä, että mä kirjoitan blogia. Ainakaan tällasta. Mut naurettais värjöttelemään sinne Siperiaan taatusti, jos joku sais mut kiinni itseteossa tän blogin kanssa. Jussin mielestä :"jätkä joka kirjoittaa blogia on munaton mies, ei uskalla ääneen sanoa". No Jussi onkin mua vuotta nuorempi, se ei ole koskaan seurustellut, on se tyttöjä useinkin ulos vienyt mutta ei kukaan tyttö kestä sitä, kaverille ei sais nauraa mutta nyt kyllä hymyilyttää : D

Aina ihmetyttänyt, että miksei pojat saa olla herkkiä ja tunnustaa vaikka rakkauttaan tai ihastumistaan yli vuorten ja mantujen just niinku hyvissä kirjoissa. Moni mies kirjoittaa vieläpä omalla nimellään ja julkisesti kirjoja rakkaudesta, sen vaiheista ja vaikeuksista...no Jussi ei luekaan kirjoja. Kyllä mun blogini saa olla tumman violetti, siinä saa olla romanttista vaaleaa väriä, vieläpä pinkkiä! Sitähän se rakkauskin on. Koulussa äikän maikka sano, että asiat pitää kuvata sellaisina kun ne on, tai sellaisina kun ne näkee tai tuntee. Jos mun ihastuminen on nyt violetti niin sittenhän se on. Mun äikän maikka oli todella nerokas mies. Se mut alunperinkin sai tajuamaan tosta kirjoittamisen hienoudesta enemmän. Jätkien pitäs kirjoittaa enemmän, möristä vähemmän, (myönnän että välillä mäkin mörisen vastaukset kysymyksiin lyhyesti kun on huonolla tuulella). Oon mä kans välillä lukenut poikien kirjoittamia rakkausrunoja netistä, ja just sillee pitäis enemmän asioiden olla. Jotenkin vaan tytöt on aina noi asiat handlannu paremmin...

Christineä ei nyt mesessä ole näkynyt - vielä

Näin on nyt. Christine - ihana tukkainen tyttö lisättynä mun meseeni, mut se nyt ei vielä ole avannut konetta. Mietin tässä, että Christine voi olla sellainen tyttö ettei se paljon koneella istu, vaan on päivät pitkät sen poikaystävän kanssa jossain. Sillä tajusin ton eilen! Mä en itseasiassa tiedä että seurusteleeko se vai ei. Kun ei olla päästy pahemmin juttelemaan. Pitää varmaan kiduttaa lisää kavereita ja tutkia tää asia. (Kyllä miehetkin saa tehdä "paikallistason tutkimusta", siis vain jos aiheena on tytöt. ; >)

Mä oon kyllä kaks kertaa sen nähnyt ja toisella kertaa kun nähtiin niin ohimennen vaan, mutta se muisti mut ja moikkas eka mua, se vähän niin siinä tilanteessa näki tai havaitsi (tytöt aina havaitsee) mut ensin, joten ei ollu ihme että se mua sit moikkaskin ensin. Mä olin kyl tosi skarppina heti perässä - mä jotenkin tunnistin sen äänen. Ja se on kaunis. Sillä oli tukka aivan mielettömän söpösti kiinni jotenkin sen niskassa, just siinä kohtaa josta mä sitä suutelisin.