Entisiä tyttöystäviä

Tässä yön pienissä tunneissa tulin ajatelleeksi, että olikohan tässä blogin perustamisessa lopulta mitään järkeä. Ehkä joku tsemppaa mua kirjoittamaan. Tai no, jos nää jutut ei ketään kiinnosta niin täytyy harkita kirjailijankin uraa ehkä uudestaan. Sitten mä en varmaan ole kovin hyvä kirjoittamaan, jos mä en osaa tyttöjä kuvata hienosti.

Ajattelin, että täytyy raportoida tänne lisää informaatiota. Onhan ne sen verran tärkeitä asioita ja voivat vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mun ensimmäinen tyttöystävä

Mä en itseasiassa tiedä, missä menee tyttöystävän raja, että missä vaiheessa voi kunnolla sanoa seurustelevansa, mutta mä olin 17-vuotias todella kova jätkä, kai mä oon vieläkin (ainakin vähän) ja mä vähän niinku mukamas olin seurustelevinani yhden kyllä tosi kivan tytön kanssa. Me ei kauaa kyllä yhdessä oltu jos oltiin ollenkaan. Sitä on vähän vaikea selittää. Kyllä me monta kertaa nähtiin, ei niitä enää sillon kukaan laskenut. Ei varmana enää tyttökään. Oiskohan "suhde" ollut pari kolme kuukautta tiivistä yhteiseloa ja sitten se vain hiipui. Mä en sitä koskaan jättänyt, eikä se mua, mutta kai me vaan unohdettiin toisemme. Kai me oltiin liian nuoria sellaseen. En mäkään saanu baareissa käydä - laillisesti.

Mun toinen tyttöystävä

Tämä toinen tyttö, (keksitään hänellekin joku nimi tätä blogia varten : Patsy!!) Patsy nimeltään, hänen kanssa voin jo sanoa kunnolla seurustelleeni. Kaikki alkoi kun mä olin 18. Baarissahan me törmättiin, musta se oli kaunis, sitten mä vähän seurailin sitä illan ja kahdelta mä jo juttelin sen kanssa jotenkin oudon helposti. Siitä mä aina Patsyssä pidin, että se osasi jutella mukavia vähän kenen kanssa tahansa ja sitä ei koskaan pelottanut tilanteet tuntemattomien ihmsiten kanssa. Sitä piirrettä toivon välillä itsellenikin. Mulla meni kuitenkin siellä baarissa kaksi tuntia, että pääsin juttelemaan. En tiennyt olevani niin toivoton tapaus, mutta nykyään olen oppinut.

Alku oli Patsyn kanssa ihanaa. Arvatahan sen saattoi. Mä vaan jotenkin aivan tajuttoman täydellisen onnettomasti ihastuin siihen sanoinkuvaamattoman silmittömästi ja siitä se lähti. Mä tein kaikki aloitteet, mä en oikeen jää odottelemaan tyttöjen onnettomia kykyjä pyytää miestä ulos ja mä jotenkin tykkää siitä tilanteesta ollenkaan. Kyllä ne narut pitää olla miehellä suhteessa. Senkin mä olen nykyään oppinut. Me käytiin about kolmen päivän päästä siitä baari illasta ulkona, ihan selvinpäin olimme silloin ja mua kyllä aluksi jännitti se, että entä jos ei meillä sitten selvinpäin mitään juttua syntyisikään, mutta Patsylla oli (ja on varmasti vieläkin) veressä se puhe juttu. En tarkoita, että Patsy olisi ollut mitenkään liian aggressiivinen keskustelija, päin vastoin! Se oli ehkä ensimmäinen vieras tyttö, joka osasi ja jaksoi kuunnella mua silloin harvoin kun mulla oli jotain sanottavaa. Noi kaveritytöt on vähän eri.

No me oltiin melkein vuosi yhdessä Patsyn kanssa. Kaikki oli tosi hyvin aina siihen asti, että se vaan ilmoitti mulle, että ei tästä enää mitään tule (mä olin jo tässä vaiheessa pyörtyä, mutta kun sillä on se letkeä kieli ni sehän jatkoi tykitystä mulle) ja että ei me enää voida nähdä kun se ei halua ja kun kysyin mistähän tämä kaikki johtuu niin se sanoi itku kurkussa anteeksi pyydellen, että se oli humalassa ihan "vahingossa" pettänyt mua jonkun baariäijän kanssa. Ei mua kiinnostanut siinä vaiheessa mikään muu kun se, että siinä meni Patsy. No en mä sitä kosinut olisi, ainakaan pariin vuoteen, haloo mä olin sillo vaille 19 kun toi tapahtu, mutta olisin mä Patsyn kanssa halunnu olla. Mut niin kuin Patsy sano, kun se meni sen tekemään niin siinä meni kaikki. Myönnän, olin vihainen, mutta nyt mä olen hyväksynyt asian ja tiedän, että maailmassa on myös niitä yhtä kauniita ja oikeasti mukavia tyttöjä, joilla on myös hyvät puheen lahjat, etten mä seurassa aivan jäädy paikoilleni ja että ne ei "vahingossa" unohda humalassa seurustelevansa.

Kyllä, me seurustelimme Patsyn kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen on muuten ironista, että juuri se piirre mikä meitä Patsyn kanssa ajoi niin tiukasti yhteen (puhe lahjat) olivat myös se syy, miksi me lopulta erosimme... kuvitelkaa jos vain miehet voisivat puhua, vaikka nyt sitten baareissa naisille, niin jos se äijä ei olisi Patsylle puhunut, niin ehkä mä olisin edelleen Patsyn kanssa yhdessä. Just, täytyy nyt olla rehellinen ja sanoa tähän perään, että Patsy oli ja meni. Mä olin sillon vielä niin nuori. Heh, ihan kun en vieläkin olisi.

Mahdolliset tyttöystäväkandidaatit

No sehän on se Christine.. ;) Pakko myöntää, että on sitä tyttöä tullut ajateltua taas muutamia...tunteja.