Tilanne on nyt heikko. Erittäin heikko. Epäilen vahvasti, ettei Christine ole kiinnostunut ainakaan muuten kuin kaverina. Hän vaikuttaa jotenkin todella ujohkolta tai ei vain ole tippaakaan kiinnostunut mistään miten yritän kovasti pitää keskustelua yllä. Tällä hetkellä se kaikki vähäinenkin keskustelu on käyty mesen kautta, kun livenä ei olla pystytty näkemään, kun minä en uskalla vielä todellakaan tehdä mitään tai ehdottaa.
Voi hemmetti...
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Ihana tyttö, Christine
Mä oon taas jutellu lisää Christinen kanssa. Musta tuntuu että se aavistelee että mä taidan olla siitä vähän kiinnostunut. Noh olis sekin mun sijassani jos kattois omaa tukkaansa. En ole vielä uskaltanut ulos pyytää tai mitään, kyllä mä joku päivä tässä.
Asiat rullaa niin hyvin etten ole edes tänne voinut mitään päivitellä! Lennellyt kuin pilvilinnoissa, tosi miehekkäästi kylläkin.
Mä pystyn pitämään nyt tyttöön yhteyttä melkein missä vaan viestimessä. Galleria, Facebook, mese ja PUHELIN. Se tekstasi mulle itseasiassa pari päivää sitten. Voitteko uskoa! Mä olin oikeesti pudota tuolilta kun tajusin että Christine tekstasi itse mulle. Ajatteleekohan se mua sillai... no selviää kun mä pyydän sitä ulos.
Ehdotuksia otetaan vastaan!
Asiat rullaa niin hyvin etten ole edes tänne voinut mitään päivitellä! Lennellyt kuin pilvilinnoissa, tosi miehekkäästi kylläkin.
Mä pystyn pitämään nyt tyttöön yhteyttä melkein missä vaan viestimessä. Galleria, Facebook, mese ja PUHELIN. Se tekstasi mulle itseasiassa pari päivää sitten. Voitteko uskoa! Mä olin oikeesti pudota tuolilta kun tajusin että Christine tekstasi itse mulle. Ajatteleekohan se mua sillai... no selviää kun mä pyydän sitä ulos.
Ehdotuksia otetaan vastaan!
torstai 8. tammikuuta 2009
Ensimmäinen keskustelu Christinen kanssa
Olen nyt ehkä palannut maanpinnalle. En mitenkään pystynyt kirjoittamaan tänne blogiin mitään yhtään mistään, liitelin kuin pieni lapsi taivaissa ennen jouluaattoa, nimittäin Christine ilmestyi kuin taikaiskusta täysin arvaamatta ja yllättäen meseen eilen! Ja voi sitä hymyn määrää mun poskilla, vieläkin sattuu.
Christine vaikutti todella rennolta tytöltä, sitä ei pätkääkään häirinnyt että joku random jätkä lisää sen meseen ja vieläpä juttelee sille! Ah! Selitin täysin tilanteen Christinelle, no en tietenkään sitä että olen umpi ihastunut siihen, enkä sitä kuinka ihanat sen hiukset mun mielestä on, vaan että uutenavuotena sillon törmättiin ja näin. Pelkäsin tajuttomasti, että se kysyisi multa mistä mä sen mesen sain, mutta ei sitä se onneks kiinnostanut, mut jälkiviisaana täytyy keksiä joku hyvä selitys. Miehellä pitää olla ne narut käsissään...yritän hokea itselleni tota koko ajan että pysyis joku tolkku nupissa. Jos antaa naisille tippaakaan sitä köyttä, niin sitten käy kyllä niin, että menee asiat aivan solmuun ja ryttyyn. Naiset sotkee aina kaikki niillä niiden alituisilla tunnesotkuilla ja sehän on kuin huonoa makaronilaatikkoa. (Nyt joku minun naislukijoistani ajattelee, että miehet ajattelevat koko ajan [sen seksin lisäksi] ruokaa.) Mutta se pitääkin paikkansa! Nytkin on aivan hirveä nälkä.
Ette usko miten mä haluaisin soittaa Christinelle ja pyytää sitä syömään! Koska mullahan on nälkä - eikä mitään taka-ajatuksia ; > ei ikinä ei tietenkään.
Christine vaikutti todella rennolta tytöltä, sitä ei pätkääkään häirinnyt että joku random jätkä lisää sen meseen ja vieläpä juttelee sille! Ah! Selitin täysin tilanteen Christinelle, no en tietenkään sitä että olen umpi ihastunut siihen, enkä sitä kuinka ihanat sen hiukset mun mielestä on, vaan että uutenavuotena sillon törmättiin ja näin. Pelkäsin tajuttomasti, että se kysyisi multa mistä mä sen mesen sain, mutta ei sitä se onneks kiinnostanut, mut jälkiviisaana täytyy keksiä joku hyvä selitys. Miehellä pitää olla ne narut käsissään...yritän hokea itselleni tota koko ajan että pysyis joku tolkku nupissa. Jos antaa naisille tippaakaan sitä köyttä, niin sitten käy kyllä niin, että menee asiat aivan solmuun ja ryttyyn. Naiset sotkee aina kaikki niillä niiden alituisilla tunnesotkuilla ja sehän on kuin huonoa makaronilaatikkoa. (Nyt joku minun naislukijoistani ajattelee, että miehet ajattelevat koko ajan [sen seksin lisäksi] ruokaa.) Mutta se pitääkin paikkansa! Nytkin on aivan hirveä nälkä.
Ette usko miten mä haluaisin soittaa Christinelle ja pyytää sitä syömään! Koska mullahan on nälkä - eikä mitään taka-ajatuksia ; > ei ikinä ei tietenkään.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Christine
Nyt mä ymmärrän miltä se tuntuu, kun jotain ei voi saada ja just sillon sitä haluaa vaan niin paljon enemmän.
Christineä ei mesessä näy, mutta mä ajattelen sitä vaan enemmän. Mä melkein voin kuvitella ja kuulla sen äänen mun korvissa, sellasen kauniin ja heleän tyttömäisen, ei mitään röökillä pilattua ääntä.
Mitä kauemmin Christine ei mesessä ole, sitä enemmän vaan kasvaa mun halu puhua ja jutella sille.
Kohta mun on pakko alkaa metsästää sen sukunimeä, jotta mä voin etsiä sen vaikka facebookista. Oliskohan se siellä...Mä en nimittäin luovuta. Voiko "nynnerömpää" jätkää olla kuin se, joka heti luovuttaa. Tytöt haluaa että jätkä on valmis taistelemaan niiden puolesta, ei ehkä kuolemaan ihan mutta taistelemaan. Sota - miks me miehet siitäkin niin tykätään. Mut en mä sodasta kirjoittaisi kirjaa - Christinestä kylläkin...vaikka kuinka paksun kirjan...sarjan...
Christineä ei mesessä näy, mutta mä ajattelen sitä vaan enemmän. Mä melkein voin kuvitella ja kuulla sen äänen mun korvissa, sellasen kauniin ja heleän tyttömäisen, ei mitään röökillä pilattua ääntä.
Mitä kauemmin Christine ei mesessä ole, sitä enemmän vaan kasvaa mun halu puhua ja jutella sille.
Kohta mun on pakko alkaa metsästää sen sukunimeä, jotta mä voin etsiä sen vaikka facebookista. Oliskohan se siellä...Mä en nimittäin luovuta. Voiko "nynnerömpää" jätkää olla kuin se, joka heti luovuttaa. Tytöt haluaa että jätkä on valmis taistelemaan niiden puolesta, ei ehkä kuolemaan ihan mutta taistelemaan. Sota - miks me miehet siitäkin niin tykätään. Mut en mä sodasta kirjoittaisi kirjaa - Christinestä kylläkin...vaikka kuinka paksun kirjan...sarjan...
maanantai 5. tammikuuta 2009
Christineä ei näy, ei näy
Tajusin, että entäs jos Christine ei tulekaan koskaan meseen. Mitä mä sitten teen? Tällä paikkakunnalla mä en voi vaan odottaa, että mä törmään siihen kuin unessa yhtäkkiä ja pääsen tosta vaan juttelemaan sille. Ei mitään mahdollisuuksia löytää galleriasta, en tiedä kuin etunimen ja ulkonäön, ja niitä on hankalampi heittää galleriaan hakuperusteluiksi: "kaunis", sieltä vois tulla aika monta hakua.
Jännää, että mä olen ihan näköjään kiitettävän luettu jätkä. En siis hylkää edes vielä kirjailijan uraani. Olen mä jotain joskus kirjoitellut, mutta pitäs nyt saada itteä kunnolla niskasta kiinni että sais jotan kunnollista aikaiseksi. Mä ehdin vielä, mä luotan edelleen siihen että mä olen nuori. Mutta vaikka mä olen painottanut, että oppia on saatu, niin olen kyllä aika umpikujassa, jos tuo Christine neiti ei meseen ilmesty. Edelleenkään ei ole näkynyt.
En tiedä että kuinka paljon mä viittin ja kehtaan edes noilta kavereilta ruinata Christinestä tietoja. Jussilta nyt ei kannata kysyä ja Jaakko... noh ei ehkä siltäkään... tossa meidän kaveriporukassa on just toi vika, et jätkät haluaa ammatikseen "musta tulee iso ja vahva poliisi" ja toinen vieressä mörisee "mustapa tulee vielä isompi ja vahvempi lääkäri ja mä keksin hiviin parannuskeinon". No kyllä se yks taitaa lääkäriksi ihan oikeesti joskus tulla, se on meistä lukija. Mut mä, kun mä sanon noiden rinnalla pienellä ja hiirulaismaisella äänellä "kirjailija" niin Jussi kuolee nauruun ja Jaakko ajaa vahingossa ojaan. Mut kyllä mä sen ymmärrän kun mä oon tällanen, normaali jätkä, hyvä mies, mitä sitten että mä haluan kirjailijaksi. Olisi se kuinka "nynneröä" tahansa (sanoo Jussi).
Jännää, että mä olen ihan näköjään kiitettävän luettu jätkä. En siis hylkää edes vielä kirjailijan uraani. Olen mä jotain joskus kirjoitellut, mutta pitäs nyt saada itteä kunnolla niskasta kiinni että sais jotan kunnollista aikaiseksi. Mä ehdin vielä, mä luotan edelleen siihen että mä olen nuori. Mutta vaikka mä olen painottanut, että oppia on saatu, niin olen kyllä aika umpikujassa, jos tuo Christine neiti ei meseen ilmesty. Edelleenkään ei ole näkynyt.
En tiedä että kuinka paljon mä viittin ja kehtaan edes noilta kavereilta ruinata Christinestä tietoja. Jussilta nyt ei kannata kysyä ja Jaakko... noh ei ehkä siltäkään... tossa meidän kaveriporukassa on just toi vika, et jätkät haluaa ammatikseen "musta tulee iso ja vahva poliisi" ja toinen vieressä mörisee "mustapa tulee vielä isompi ja vahvempi lääkäri ja mä keksin hiviin parannuskeinon". No kyllä se yks taitaa lääkäriksi ihan oikeesti joskus tulla, se on meistä lukija. Mut mä, kun mä sanon noiden rinnalla pienellä ja hiirulaismaisella äänellä "kirjailija" niin Jussi kuolee nauruun ja Jaakko ajaa vahingossa ojaan. Mut kyllä mä sen ymmärrän kun mä oon tällanen, normaali jätkä, hyvä mies, mitä sitten että mä haluan kirjailijaksi. Olisi se kuinka "nynneröä" tahansa (sanoo Jussi).
Pitääkö tyttöjä aina venata!?!
Christine ei ole ollut mesessä, enkä itseasiassa tiedä vielä onko mua edes hyväksytty meselistalle. Nyt kävi mielessä, että entä jos se vaan estää mut enkä voikaan jutella sille. Tai sitten se ei vaan ole edelleenkään koneella ollut..perhana kun ei voi tietää!
Yritin muuten selvittää sitä, onko se varattu vai ei. Mun tietojen mukaan sinkku se on eli nyt en kyllä ainakaan mitään hidastele, on sillä sen verran ihana tukka. Heh. Mä vaan kelaan sen tukkaa, ja kasvoja, ja miltä se tuoksuu...just nyt mä vaan haluaisin sulkea sen mun syliin, halata tosi pitkään ja upottaa kasvot sen tukkaan ja sanoa sille jotain tosi herkkää. Se olis niin täydellistä, ja saletisti se ei mua hetkeen unohtaisi.
Yritin muuten selvittää sitä, onko se varattu vai ei. Mun tietojen mukaan sinkku se on eli nyt en kyllä ainakaan mitään hidastele, on sillä sen verran ihana tukka. Heh. Mä vaan kelaan sen tukkaa, ja kasvoja, ja miltä se tuoksuu...just nyt mä vaan haluaisin sulkea sen mun syliin, halata tosi pitkään ja upottaa kasvot sen tukkaan ja sanoa sille jotain tosi herkkää. Se olis niin täydellistä, ja saletisti se ei mua hetkeen unohtaisi.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
"Herkkiä poikia!"
Juu. En mä Jussia sillai otakkaan. Mä olen tollasen yläpuolella, ainakin jollain tasolla. Oikeastaan mua kiinnostais kysyä Jussilta, miks se ajattelee tolleen, kai sillä jotain taka-ajatuksia on jos laukoo aina noin kärkkäästi kaiken. Mä oon kuitenkin sen kaveri, kauan ollaan tunnettu. Meidän kaveriporukka on aika sekalainen seurakunta kerrakseen. Mut se on rikkaus.
"Sitäpaitsi, suuri osa tytöistä tykkää nimenomaan herkistä pojista!"
Kaikki aina sanoo noin. On mullekin moni tyttö, kaverityttö sanonut että herkkyys on hyvä asia. Mut kun ei se sit enää miesten kesken olekaan niin hyvä asia. Eikä sitä oikeen voi olla kuin kaksi ihmistä, tai en mä halua sitä. Ja kun miettii, niin herkkä poika, mitä se oikeesti on. Onks herkkä se kun itkee hautajaisissa? Onks herkkää se että uskaltaa käyttää pinkkiä kauluspaitaa? Joo, ja miehethän ei koskaan myöskään ajattele kuin seksiä...
Miksei pojat saa olla ...?
Onneksi kukaan mun kavereista ei tiedä, että mä kirjoitan blogia. Ainakaan tällasta. Mut naurettais värjöttelemään sinne Siperiaan taatusti, jos joku sais mut kiinni itseteossa tän blogin kanssa. Jussin mielestä :"jätkä joka kirjoittaa blogia on munaton mies, ei uskalla ääneen sanoa". No Jussi onkin mua vuotta nuorempi, se ei ole koskaan seurustellut, on se tyttöjä useinkin ulos vienyt mutta ei kukaan tyttö kestä sitä, kaverille ei sais nauraa mutta nyt kyllä hymyilyttää : D
Aina ihmetyttänyt, että miksei pojat saa olla herkkiä ja tunnustaa vaikka rakkauttaan tai ihastumistaan yli vuorten ja mantujen just niinku hyvissä kirjoissa. Moni mies kirjoittaa vieläpä omalla nimellään ja julkisesti kirjoja rakkaudesta, sen vaiheista ja vaikeuksista...no Jussi ei luekaan kirjoja. Kyllä mun blogini saa olla tumman violetti, siinä saa olla romanttista vaaleaa väriä, vieläpä pinkkiä! Sitähän se rakkauskin on. Koulussa äikän maikka sano, että asiat pitää kuvata sellaisina kun ne on, tai sellaisina kun ne näkee tai tuntee. Jos mun ihastuminen on nyt violetti niin sittenhän se on. Mun äikän maikka oli todella nerokas mies. Se mut alunperinkin sai tajuamaan tosta kirjoittamisen hienoudesta enemmän. Jätkien pitäs kirjoittaa enemmän, möristä vähemmän, (myönnän että välillä mäkin mörisen vastaukset kysymyksiin lyhyesti kun on huonolla tuulella). Oon mä kans välillä lukenut poikien kirjoittamia rakkausrunoja netistä, ja just sillee pitäis enemmän asioiden olla. Jotenkin vaan tytöt on aina noi asiat handlannu paremmin...
Aina ihmetyttänyt, että miksei pojat saa olla herkkiä ja tunnustaa vaikka rakkauttaan tai ihastumistaan yli vuorten ja mantujen just niinku hyvissä kirjoissa. Moni mies kirjoittaa vieläpä omalla nimellään ja julkisesti kirjoja rakkaudesta, sen vaiheista ja vaikeuksista...no Jussi ei luekaan kirjoja. Kyllä mun blogini saa olla tumman violetti, siinä saa olla romanttista vaaleaa väriä, vieläpä pinkkiä! Sitähän se rakkauskin on. Koulussa äikän maikka sano, että asiat pitää kuvata sellaisina kun ne on, tai sellaisina kun ne näkee tai tuntee. Jos mun ihastuminen on nyt violetti niin sittenhän se on. Mun äikän maikka oli todella nerokas mies. Se mut alunperinkin sai tajuamaan tosta kirjoittamisen hienoudesta enemmän. Jätkien pitäs kirjoittaa enemmän, möristä vähemmän, (myönnän että välillä mäkin mörisen vastaukset kysymyksiin lyhyesti kun on huonolla tuulella). Oon mä kans välillä lukenut poikien kirjoittamia rakkausrunoja netistä, ja just sillee pitäis enemmän asioiden olla. Jotenkin vaan tytöt on aina noi asiat handlannu paremmin...
Christineä ei nyt mesessä ole näkynyt - vielä
Näin on nyt. Christine - ihana tukkainen tyttö lisättynä mun meseeni, mut se nyt ei vielä ole avannut konetta. Mietin tässä, että Christine voi olla sellainen tyttö ettei se paljon koneella istu, vaan on päivät pitkät sen poikaystävän kanssa jossain. Sillä tajusin ton eilen! Mä en itseasiassa tiedä että seurusteleeko se vai ei. Kun ei olla päästy pahemmin juttelemaan. Pitää varmaan kiduttaa lisää kavereita ja tutkia tää asia. (Kyllä miehetkin saa tehdä "paikallistason tutkimusta", siis vain jos aiheena on tytöt. ; >)
Mä oon kyllä kaks kertaa sen nähnyt ja toisella kertaa kun nähtiin niin ohimennen vaan, mutta se muisti mut ja moikkas eka mua, se vähän niin siinä tilanteessa näki tai havaitsi (tytöt aina havaitsee) mut ensin, joten ei ollu ihme että se mua sit moikkaskin ensin. Mä olin kyl tosi skarppina heti perässä - mä jotenkin tunnistin sen äänen. Ja se on kaunis. Sillä oli tukka aivan mielettömän söpösti kiinni jotenkin sen niskassa, just siinä kohtaa josta mä sitä suutelisin.
Mä oon kyllä kaks kertaa sen nähnyt ja toisella kertaa kun nähtiin niin ohimennen vaan, mutta se muisti mut ja moikkas eka mua, se vähän niin siinä tilanteessa näki tai havaitsi (tytöt aina havaitsee) mut ensin, joten ei ollu ihme että se mua sit moikkaskin ensin. Mä olin kyl tosi skarppina heti perässä - mä jotenkin tunnistin sen äänen. Ja se on kaunis. Sillä oli tukka aivan mielettömän söpösti kiinni jotenkin sen niskassa, just siinä kohtaa josta mä sitä suutelisin.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Tyttö, tyttö...
Eihän tässä jaksa enää kärvistellä. Lisäsin nyt sitten Christinen meseeni. Toivottavasti ei säikähdä uuden ihmisen lisäävän hänet, toivottavasti hyväksyy mut meselistalleen ja toivottavasti on pian ja useasti mua vastassa koneella! Mä en mikään ujo jätkä ole, toivottavasti Christine vielä joskus oppii arvostamaan sitä, hehe.
Tyttö mielessä
Kävin ulkona iltasella, istuttiin porukalla hetki ulkona, vaikka kylmähän tuolla on kuin Siperiassa. Jaakko oli autollaan, sinne mahtuu vaikka koko porukka ja kaikkien tyttöystävät sisään jos tarve vaatii. Jaakko ei edes juo, niin on hyvä että se on meistä autollinen kuski. Kuski ilman autoa on musta aika rumaa katottavaa.
Mut oltiin ulkona. Polttelin siinä lämpimikseni röökin, kaksi taisin imasta. En mä yleensä polta, ainakaan kauhean paljon, lähinnä sillon jos on kylmä tai vituttaa tai molempia. Aluks oli vaan kylmä, sit poltin. Sit alko vituttaa ja kun edelleen oli kylmä niin pakkohan mun oli polttaa toinen vielä. Eikä sitä pahalla kato kukaan, meidän porukassa on vaan yksi joka ei polta, Jaakko. Mä en ole nähnyt sen juovan edes kahvia. Se on vähän tollanen.
Mut mun vitutus alko kirjaimellisesti kun näin tyttölauman, tai kyllä me kaikki se nähtiin, mutta vaan mä pidempään yhtä kivan näköistä katoin niistä tytöistä. Se oli melkein ku Christine, samanlainen tukka mut lyhyempi eli en tykänny yhtään niin paljoa kun Christinen tukasta tykkään, mutta muuten tyttö oli oikein iskettävä. Olisin varmaan voinu jotain illan lämpimikseni tehdäkin, jos ei tyttö olisi ollut isossa laumassa (neljä tyttöä) ja menossa kovaa vauhtia ohi ja kaukaa. Olis ollu noloa juosta kiinni, ni en mä viittiny rupee sit tekee mitään. Eikä mun edes tarvitse, mä olen yhden naisen mies. Christinen meseä edelleen tässä pörittelen ja mietin että pitäisikö jo lisätä. Haluaisin kyllä.
Mua muuten ärsyttää, kun naiset valittaa aina että miehet ajattelee pelkästään seksiä ja joka toinen sekuntti. Ei pidä täysin paikkansa - ainakaan mun kohdalla - nimittäin mä ajattelen aina seksiä jonkun tytön kanssa. Erittäin tärkeä pointti! En mä ajattele jatkuvasti että panettaa ja haluan päästä itseni vapauttamaan hirveistä odottamisen tuskista, paljon siistimpää se ajattelu on kun on joku tyttö ketä kelata. Tätä ei oo muijat ikinä tajunnu. Outoa sakkia, mut Christine on kiva. Ja kaunis. Ja hyvännäköinen. Ja täydellisen pitkä. Ja sillä on ihana tukka. Ja mulla on sen mese - melkein lisättynä. Ja mä olen nähnyt sen kaksi kertaa. Ja ainiin, se on kiva.
Mut oltiin ulkona. Polttelin siinä lämpimikseni röökin, kaksi taisin imasta. En mä yleensä polta, ainakaan kauhean paljon, lähinnä sillon jos on kylmä tai vituttaa tai molempia. Aluks oli vaan kylmä, sit poltin. Sit alko vituttaa ja kun edelleen oli kylmä niin pakkohan mun oli polttaa toinen vielä. Eikä sitä pahalla kato kukaan, meidän porukassa on vaan yksi joka ei polta, Jaakko. Mä en ole nähnyt sen juovan edes kahvia. Se on vähän tollanen.
Mut mun vitutus alko kirjaimellisesti kun näin tyttölauman, tai kyllä me kaikki se nähtiin, mutta vaan mä pidempään yhtä kivan näköistä katoin niistä tytöistä. Se oli melkein ku Christine, samanlainen tukka mut lyhyempi eli en tykänny yhtään niin paljoa kun Christinen tukasta tykkään, mutta muuten tyttö oli oikein iskettävä. Olisin varmaan voinu jotain illan lämpimikseni tehdäkin, jos ei tyttö olisi ollut isossa laumassa (neljä tyttöä) ja menossa kovaa vauhtia ohi ja kaukaa. Olis ollu noloa juosta kiinni, ni en mä viittiny rupee sit tekee mitään. Eikä mun edes tarvitse, mä olen yhden naisen mies. Christinen meseä edelleen tässä pörittelen ja mietin että pitäisikö jo lisätä. Haluaisin kyllä.
Mua muuten ärsyttää, kun naiset valittaa aina että miehet ajattelee pelkästään seksiä ja joka toinen sekuntti. Ei pidä täysin paikkansa - ainakaan mun kohdalla - nimittäin mä ajattelen aina seksiä jonkun tytön kanssa. Erittäin tärkeä pointti! En mä ajattele jatkuvasti että panettaa ja haluan päästä itseni vapauttamaan hirveistä odottamisen tuskista, paljon siistimpää se ajattelu on kun on joku tyttö ketä kelata. Tätä ei oo muijat ikinä tajunnu. Outoa sakkia, mut Christine on kiva. Ja kaunis. Ja hyvännäköinen. Ja täydellisen pitkä. Ja sillä on ihana tukka. Ja mulla on sen mese - melkein lisättynä. Ja mä olen nähnyt sen kaksi kertaa. Ja ainiin, se on kiva.
Oi tyttöni (olisipa jo) mun
Tunnustan, että olen taas ajatellut Christineä. Olen saanut käsiini (hirveän etsinnän, kinuamisen ja kaverieni kiduttamisen jälkeen) hänen meseosoitteensa, mutten ole uskaltanut lisätä tyttöä vielä meseeni. Sen pitää tapahtua jotenkin oikealla hetkellä...parasta tietysti olisi, että Christinekin olisi vähän kiinnostunut musta, jolloin hän saattaisi yllättäen lisätä mut. Sitten voisi esittää yllättynyttä (ja sisälläni tietysti kieriskelisin pelkästä suuresta nautinnosta) ja alkaa eläimellisen saalistamisen...ihankun se ei olisi jo alkanut :>
Christine on blogissani tällä nimellä, koska hän kertakaikkiaan näyttää aivan Oopperan kummituksen siltä tytöltä, joka siinä laulaa kauniisti ja näin. En ole kuullut kun Christine laulaa, mutta ne sen hiukset on jotain niin mageeta. Mä niin haluaisin hukuttautua ja haistaa sen hiuksien tuoksun. Voi juma, pitkä tummanruskea, suklainen makea tukka...kelatkaa sitä sängyssä. Mä olin niin myyty... sanoisin, että itsekin tukastani hyvää huolta pidän ja aina se on jotenkin vähän edes sinnepäin laitettu, joten arvostan hiuksia myös tytöillä, varsinkin pitkää tukkaa. Pitkä tukka on vaan niin paljon seksikkäämpi - tämähän on nyt kyllä oma mielipiteeni. Mä haluaisin nytkin vaan upottaa kasvoni Christinen takaraivoon, haistaa sen ihanan tuoksun mikä hänen hiuksistaan lähtee, liu'uttaa hiljalleen käsiä hänen hartioilta pitkin selkää lantiolle ja suudella hänen siroa niskaansa.
Christine on mua juuri täydellisen sopivasti lyhyempi. Mä olen 183 cm tarkalleen pitkä, jos terkkari näkee silmälaseillaan oikein, ja Christine on no, en tiedä. Mä oon huono arvioimaan pituuksia. Mutta se on mua lyhyempi. Musta on niin ihanaa katsoa tyttöä korkeudellisesti hieman alaspäin, sitten mä näen aivan suoraan sen silmiin ja siinä se on, mun tyttöni. Kuka mies ei haluaisi sitä? Christinellä on muutenkin niin kauniit silmät, tai no kaunis se on koko tyttö, en mä rumia kattelekaan. En halua olla mikään kauneusrasisti, mutta mä katon vaan kauniita tyttöjä, ja en mä sellasta tyttöä halua joka ei halua mua. Parasta on kyllä se, että saa tytön pikkasen haluamaan enemmän kun se multa saa, mahtaa olla raivostuttavaa tytölle, mutta on niin ihanaa ehkä vähän kiihottavaakin katsoa, kun tyttö voisi tehdä mitä tahansa mun eteen. Sitten kun mä oon hetken härnänny ni sitten mä vaan otan ja sekös kiihottaa tyttöä! Mähän sanoin, mä oon oppinut ; >
Oispa Christine jo mun...
Christine on blogissani tällä nimellä, koska hän kertakaikkiaan näyttää aivan Oopperan kummituksen siltä tytöltä, joka siinä laulaa kauniisti ja näin. En ole kuullut kun Christine laulaa, mutta ne sen hiukset on jotain niin mageeta. Mä niin haluaisin hukuttautua ja haistaa sen hiuksien tuoksun. Voi juma, pitkä tummanruskea, suklainen makea tukka...kelatkaa sitä sängyssä. Mä olin niin myyty... sanoisin, että itsekin tukastani hyvää huolta pidän ja aina se on jotenkin vähän edes sinnepäin laitettu, joten arvostan hiuksia myös tytöillä, varsinkin pitkää tukkaa. Pitkä tukka on vaan niin paljon seksikkäämpi - tämähän on nyt kyllä oma mielipiteeni. Mä haluaisin nytkin vaan upottaa kasvoni Christinen takaraivoon, haistaa sen ihanan tuoksun mikä hänen hiuksistaan lähtee, liu'uttaa hiljalleen käsiä hänen hartioilta pitkin selkää lantiolle ja suudella hänen siroa niskaansa.
Christine on mua juuri täydellisen sopivasti lyhyempi. Mä olen 183 cm tarkalleen pitkä, jos terkkari näkee silmälaseillaan oikein, ja Christine on no, en tiedä. Mä oon huono arvioimaan pituuksia. Mutta se on mua lyhyempi. Musta on niin ihanaa katsoa tyttöä korkeudellisesti hieman alaspäin, sitten mä näen aivan suoraan sen silmiin ja siinä se on, mun tyttöni. Kuka mies ei haluaisi sitä? Christinellä on muutenkin niin kauniit silmät, tai no kaunis se on koko tyttö, en mä rumia kattelekaan. En halua olla mikään kauneusrasisti, mutta mä katon vaan kauniita tyttöjä, ja en mä sellasta tyttöä halua joka ei halua mua. Parasta on kyllä se, että saa tytön pikkasen haluamaan enemmän kun se multa saa, mahtaa olla raivostuttavaa tytölle, mutta on niin ihanaa ehkä vähän kiihottavaakin katsoa, kun tyttö voisi tehdä mitä tahansa mun eteen. Sitten kun mä oon hetken härnänny ni sitten mä vaan otan ja sekös kiihottaa tyttöä! Mähän sanoin, mä oon oppinut ; >
Oispa Christine jo mun...
perjantai 2. tammikuuta 2009
Entisiä tyttöystäviä
Tässä yön pienissä tunneissa tulin ajatelleeksi, että olikohan tässä blogin perustamisessa lopulta mitään järkeä. Ehkä joku tsemppaa mua kirjoittamaan. Tai no, jos nää jutut ei ketään kiinnosta niin täytyy harkita kirjailijankin uraa ehkä uudestaan. Sitten mä en varmaan ole kovin hyvä kirjoittamaan, jos mä en osaa tyttöjä kuvata hienosti.
Ajattelin, että täytyy raportoida tänne lisää informaatiota. Onhan ne sen verran tärkeitä asioita ja voivat vaikuttaa tulevaisuuteen.
Mun ensimmäinen tyttöystävä
Mä en itseasiassa tiedä, missä menee tyttöystävän raja, että missä vaiheessa voi kunnolla sanoa seurustelevansa, mutta mä olin 17-vuotias todella kova jätkä, kai mä oon vieläkin (ainakin vähän) ja mä vähän niinku mukamas olin seurustelevinani yhden kyllä tosi kivan tytön kanssa. Me ei kauaa kyllä yhdessä oltu jos oltiin ollenkaan. Sitä on vähän vaikea selittää. Kyllä me monta kertaa nähtiin, ei niitä enää sillon kukaan laskenut. Ei varmana enää tyttökään. Oiskohan "suhde" ollut pari kolme kuukautta tiivistä yhteiseloa ja sitten se vain hiipui. Mä en sitä koskaan jättänyt, eikä se mua, mutta kai me vaan unohdettiin toisemme. Kai me oltiin liian nuoria sellaseen. En mäkään saanu baareissa käydä - laillisesti.
Mun toinen tyttöystävä
Tämä toinen tyttö, (keksitään hänellekin joku nimi tätä blogia varten : Patsy!!) Patsy nimeltään, hänen kanssa voin jo sanoa kunnolla seurustelleeni. Kaikki alkoi kun mä olin 18. Baarissahan me törmättiin, musta se oli kaunis, sitten mä vähän seurailin sitä illan ja kahdelta mä jo juttelin sen kanssa jotenkin oudon helposti. Siitä mä aina Patsyssä pidin, että se osasi jutella mukavia vähän kenen kanssa tahansa ja sitä ei koskaan pelottanut tilanteet tuntemattomien ihmsiten kanssa. Sitä piirrettä toivon välillä itsellenikin. Mulla meni kuitenkin siellä baarissa kaksi tuntia, että pääsin juttelemaan. En tiennyt olevani niin toivoton tapaus, mutta nykyään olen oppinut.
Alku oli Patsyn kanssa ihanaa. Arvatahan sen saattoi. Mä vaan jotenkin aivan tajuttoman täydellisen onnettomasti ihastuin siihen sanoinkuvaamattoman silmittömästi ja siitä se lähti. Mä tein kaikki aloitteet, mä en oikeen jää odottelemaan tyttöjen onnettomia kykyjä pyytää miestä ulos ja mä jotenkin tykkää siitä tilanteesta ollenkaan. Kyllä ne narut pitää olla miehellä suhteessa. Senkin mä olen nykyään oppinut. Me käytiin about kolmen päivän päästä siitä baari illasta ulkona, ihan selvinpäin olimme silloin ja mua kyllä aluksi jännitti se, että entä jos ei meillä sitten selvinpäin mitään juttua syntyisikään, mutta Patsylla oli (ja on varmasti vieläkin) veressä se puhe juttu. En tarkoita, että Patsy olisi ollut mitenkään liian aggressiivinen keskustelija, päin vastoin! Se oli ehkä ensimmäinen vieras tyttö, joka osasi ja jaksoi kuunnella mua silloin harvoin kun mulla oli jotain sanottavaa. Noi kaveritytöt on vähän eri.
No me oltiin melkein vuosi yhdessä Patsyn kanssa. Kaikki oli tosi hyvin aina siihen asti, että se vaan ilmoitti mulle, että ei tästä enää mitään tule (mä olin jo tässä vaiheessa pyörtyä, mutta kun sillä on se letkeä kieli ni sehän jatkoi tykitystä mulle) ja että ei me enää voida nähdä kun se ei halua ja kun kysyin mistähän tämä kaikki johtuu niin se sanoi itku kurkussa anteeksi pyydellen, että se oli humalassa ihan "vahingossa" pettänyt mua jonkun baariäijän kanssa. Ei mua kiinnostanut siinä vaiheessa mikään muu kun se, että siinä meni Patsy. No en mä sitä kosinut olisi, ainakaan pariin vuoteen, haloo mä olin sillo vaille 19 kun toi tapahtu, mutta olisin mä Patsyn kanssa halunnu olla. Mut niin kuin Patsy sano, kun se meni sen tekemään niin siinä meni kaikki. Myönnän, olin vihainen, mutta nyt mä olen hyväksynyt asian ja tiedän, että maailmassa on myös niitä yhtä kauniita ja oikeasti mukavia tyttöjä, joilla on myös hyvät puheen lahjat, etten mä seurassa aivan jäädy paikoilleni ja että ne ei "vahingossa" unohda humalassa seurustelevansa.
Kyllä, me seurustelimme Patsyn kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen on muuten ironista, että juuri se piirre mikä meitä Patsyn kanssa ajoi niin tiukasti yhteen (puhe lahjat) olivat myös se syy, miksi me lopulta erosimme... kuvitelkaa jos vain miehet voisivat puhua, vaikka nyt sitten baareissa naisille, niin jos se äijä ei olisi Patsylle puhunut, niin ehkä mä olisin edelleen Patsyn kanssa yhdessä. Just, täytyy nyt olla rehellinen ja sanoa tähän perään, että Patsy oli ja meni. Mä olin sillon vielä niin nuori. Heh, ihan kun en vieläkin olisi.
Mahdolliset tyttöystäväkandidaatit
No sehän on se Christine.. ;) Pakko myöntää, että on sitä tyttöä tullut ajateltua taas muutamia...tunteja.
Ajattelin, että täytyy raportoida tänne lisää informaatiota. Onhan ne sen verran tärkeitä asioita ja voivat vaikuttaa tulevaisuuteen.
Mun ensimmäinen tyttöystävä
Mä en itseasiassa tiedä, missä menee tyttöystävän raja, että missä vaiheessa voi kunnolla sanoa seurustelevansa, mutta mä olin 17-vuotias todella kova jätkä, kai mä oon vieläkin (ainakin vähän) ja mä vähän niinku mukamas olin seurustelevinani yhden kyllä tosi kivan tytön kanssa. Me ei kauaa kyllä yhdessä oltu jos oltiin ollenkaan. Sitä on vähän vaikea selittää. Kyllä me monta kertaa nähtiin, ei niitä enää sillon kukaan laskenut. Ei varmana enää tyttökään. Oiskohan "suhde" ollut pari kolme kuukautta tiivistä yhteiseloa ja sitten se vain hiipui. Mä en sitä koskaan jättänyt, eikä se mua, mutta kai me vaan unohdettiin toisemme. Kai me oltiin liian nuoria sellaseen. En mäkään saanu baareissa käydä - laillisesti.
Mun toinen tyttöystävä
Tämä toinen tyttö, (keksitään hänellekin joku nimi tätä blogia varten : Patsy!!) Patsy nimeltään, hänen kanssa voin jo sanoa kunnolla seurustelleeni. Kaikki alkoi kun mä olin 18. Baarissahan me törmättiin, musta se oli kaunis, sitten mä vähän seurailin sitä illan ja kahdelta mä jo juttelin sen kanssa jotenkin oudon helposti. Siitä mä aina Patsyssä pidin, että se osasi jutella mukavia vähän kenen kanssa tahansa ja sitä ei koskaan pelottanut tilanteet tuntemattomien ihmsiten kanssa. Sitä piirrettä toivon välillä itsellenikin. Mulla meni kuitenkin siellä baarissa kaksi tuntia, että pääsin juttelemaan. En tiennyt olevani niin toivoton tapaus, mutta nykyään olen oppinut.
Alku oli Patsyn kanssa ihanaa. Arvatahan sen saattoi. Mä vaan jotenkin aivan tajuttoman täydellisen onnettomasti ihastuin siihen sanoinkuvaamattoman silmittömästi ja siitä se lähti. Mä tein kaikki aloitteet, mä en oikeen jää odottelemaan tyttöjen onnettomia kykyjä pyytää miestä ulos ja mä jotenkin tykkää siitä tilanteesta ollenkaan. Kyllä ne narut pitää olla miehellä suhteessa. Senkin mä olen nykyään oppinut. Me käytiin about kolmen päivän päästä siitä baari illasta ulkona, ihan selvinpäin olimme silloin ja mua kyllä aluksi jännitti se, että entä jos ei meillä sitten selvinpäin mitään juttua syntyisikään, mutta Patsylla oli (ja on varmasti vieläkin) veressä se puhe juttu. En tarkoita, että Patsy olisi ollut mitenkään liian aggressiivinen keskustelija, päin vastoin! Se oli ehkä ensimmäinen vieras tyttö, joka osasi ja jaksoi kuunnella mua silloin harvoin kun mulla oli jotain sanottavaa. Noi kaveritytöt on vähän eri.
No me oltiin melkein vuosi yhdessä Patsyn kanssa. Kaikki oli tosi hyvin aina siihen asti, että se vaan ilmoitti mulle, että ei tästä enää mitään tule (mä olin jo tässä vaiheessa pyörtyä, mutta kun sillä on se letkeä kieli ni sehän jatkoi tykitystä mulle) ja että ei me enää voida nähdä kun se ei halua ja kun kysyin mistähän tämä kaikki johtuu niin se sanoi itku kurkussa anteeksi pyydellen, että se oli humalassa ihan "vahingossa" pettänyt mua jonkun baariäijän kanssa. Ei mua kiinnostanut siinä vaiheessa mikään muu kun se, että siinä meni Patsy. No en mä sitä kosinut olisi, ainakaan pariin vuoteen, haloo mä olin sillo vaille 19 kun toi tapahtu, mutta olisin mä Patsyn kanssa halunnu olla. Mut niin kuin Patsy sano, kun se meni sen tekemään niin siinä meni kaikki. Myönnän, olin vihainen, mutta nyt mä olen hyväksynyt asian ja tiedän, että maailmassa on myös niitä yhtä kauniita ja oikeasti mukavia tyttöjä, joilla on myös hyvät puheen lahjat, etten mä seurassa aivan jäädy paikoilleni ja että ne ei "vahingossa" unohda humalassa seurustelevansa.
Kyllä, me seurustelimme Patsyn kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen on muuten ironista, että juuri se piirre mikä meitä Patsyn kanssa ajoi niin tiukasti yhteen (puhe lahjat) olivat myös se syy, miksi me lopulta erosimme... kuvitelkaa jos vain miehet voisivat puhua, vaikka nyt sitten baareissa naisille, niin jos se äijä ei olisi Patsylle puhunut, niin ehkä mä olisin edelleen Patsyn kanssa yhdessä. Just, täytyy nyt olla rehellinen ja sanoa tähän perään, että Patsy oli ja meni. Mä olin sillon vielä niin nuori. Heh, ihan kun en vieläkin olisi.
Mahdolliset tyttöystäväkandidaatit
No sehän on se Christine.. ;) Pakko myöntää, että on sitä tyttöä tullut ajateltua taas muutamia...tunteja.
Charlie Twist
Tämä blogi oli pakko luoda. Pitkään olen muiden blogeja lukenut ja halunnut purkaa nuorta sydäntäni vaikka koko maailmalle. Salassa nimettömänä, tuntemattomana voin surutta purkaa kaikki sydänsurut sekä iloni.
Olen 20- vuotias villi ja vapaa romanttiseksi tunnustautuva mies, joka haluaa isona kirjailijaksi ja ennen kaikkea: RAKASTUA! Aina olen halunnut kirjoittaa salanimellä "Charlie Twist", se vaan kuulostaa helvetin seksikkäältä, aivan kuten minä olen - heh heh : >
Historiastani en halua paljoa mainita, mutta olen seurustellut elämässäni kaksi kertaa. Kumpikin kerta on päättynyt jollain tapaa ikävästi, silti itseni aina uudestaan ylitän ja totean olevani korviani myöten ihastunut taaskin yhteen tyttöön - häntä kutsumme Christineksi.
Itseasiassa minulla on käytännössä ihan hyvät mahdollisuudet tämän kauniin ja nykyisin brunetin kanssa.
Asumme Christinen kanssa samalla paikkakunnalla, harmi että tämä on niin iso ettei täällä oikein tuurilla kehenkään noin vaan törmätä, mutta olen nähnyt Christinen kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran uutenavuonna, esittäydyimme, muttemme puhuneet oikeastaan ollenkaan. Itse taisin olla silloin liian humalassa ollakseni se romanttinen "kaikki naiset hurmaava" -mies. No toisen kerran törmäsin Christineen tänään, siksi päätin, että kun kuitenkaan en saa tätä naista millään päästäni, minun on pakko luoda olemaan jotain konkreettista. Siksipä, tästä se alkakoon.
Olen 20- vuotias villi ja vapaa romanttiseksi tunnustautuva mies, joka haluaa isona kirjailijaksi ja ennen kaikkea: RAKASTUA! Aina olen halunnut kirjoittaa salanimellä "Charlie Twist", se vaan kuulostaa helvetin seksikkäältä, aivan kuten minä olen - heh heh : >
Historiastani en halua paljoa mainita, mutta olen seurustellut elämässäni kaksi kertaa. Kumpikin kerta on päättynyt jollain tapaa ikävästi, silti itseni aina uudestaan ylitän ja totean olevani korviani myöten ihastunut taaskin yhteen tyttöön - häntä kutsumme Christineksi.
Itseasiassa minulla on käytännössä ihan hyvät mahdollisuudet tämän kauniin ja nykyisin brunetin kanssa.
Asumme Christinen kanssa samalla paikkakunnalla, harmi että tämä on niin iso ettei täällä oikein tuurilla kehenkään noin vaan törmätä, mutta olen nähnyt Christinen kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran uutenavuonna, esittäydyimme, muttemme puhuneet oikeastaan ollenkaan. Itse taisin olla silloin liian humalassa ollakseni se romanttinen "kaikki naiset hurmaava" -mies. No toisen kerran törmäsin Christineen tänään, siksi päätin, että kun kuitenkaan en saa tätä naista millään päästäni, minun on pakko luoda olemaan jotain konkreettista. Siksipä, tästä se alkakoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
Kyllä pojat saa olla herkkiä, romanttisia, aitoja omana itsenään. Tuo "munaton mies"-juttu on t6hjnänpäiväistä uhoamista, josta ei kannata välittää!
Sitäpaitsi, suuri osa tytöistä tykkää nimenomaan herkistä pojista!
Nenu pystyyn ja menoksi..."