Miksei pojat saa olla ...?

Onneksi kukaan mun kavereista ei tiedä, että mä kirjoitan blogia. Ainakaan tällasta. Mut naurettais värjöttelemään sinne Siperiaan taatusti, jos joku sais mut kiinni itseteossa tän blogin kanssa. Jussin mielestä :"jätkä joka kirjoittaa blogia on munaton mies, ei uskalla ääneen sanoa". No Jussi onkin mua vuotta nuorempi, se ei ole koskaan seurustellut, on se tyttöjä useinkin ulos vienyt mutta ei kukaan tyttö kestä sitä, kaverille ei sais nauraa mutta nyt kyllä hymyilyttää : D

Aina ihmetyttänyt, että miksei pojat saa olla herkkiä ja tunnustaa vaikka rakkauttaan tai ihastumistaan yli vuorten ja mantujen just niinku hyvissä kirjoissa. Moni mies kirjoittaa vieläpä omalla nimellään ja julkisesti kirjoja rakkaudesta, sen vaiheista ja vaikeuksista...no Jussi ei luekaan kirjoja. Kyllä mun blogini saa olla tumman violetti, siinä saa olla romanttista vaaleaa väriä, vieläpä pinkkiä! Sitähän se rakkauskin on. Koulussa äikän maikka sano, että asiat pitää kuvata sellaisina kun ne on, tai sellaisina kun ne näkee tai tuntee. Jos mun ihastuminen on nyt violetti niin sittenhän se on. Mun äikän maikka oli todella nerokas mies. Se mut alunperinkin sai tajuamaan tosta kirjoittamisen hienoudesta enemmän. Jätkien pitäs kirjoittaa enemmän, möristä vähemmän, (myönnän että välillä mäkin mörisen vastaukset kysymyksiin lyhyesti kun on huonolla tuulella). Oon mä kans välillä lukenut poikien kirjoittamia rakkausrunoja netistä, ja just sillee pitäis enemmän asioiden olla. Jotenkin vaan tytöt on aina noi asiat handlannu paremmin...