Ensimmäinen keskustelu Christinen kanssa

Olen nyt ehkä palannut maanpinnalle. En mitenkään pystynyt kirjoittamaan tänne blogiin mitään yhtään mistään, liitelin kuin pieni lapsi taivaissa ennen jouluaattoa, nimittäin Christine ilmestyi kuin taikaiskusta täysin arvaamatta ja yllättäen meseen eilen! Ja voi sitä hymyn määrää mun poskilla, vieläkin sattuu.

Christine vaikutti todella rennolta tytöltä, sitä ei pätkääkään häirinnyt että joku random jätkä lisää sen meseen ja vieläpä juttelee sille! Ah! Selitin täysin tilanteen Christinelle, no en tietenkään sitä että olen umpi ihastunut siihen, enkä sitä kuinka ihanat sen hiukset mun mielestä on, vaan että uutenavuotena sillon törmättiin ja näin. Pelkäsin tajuttomasti, että se kysyisi multa mistä mä sen mesen sain, mutta ei sitä se onneks kiinnostanut, mut jälkiviisaana täytyy keksiä joku hyvä selitys. Miehellä pitää olla ne narut käsissään...yritän hokea itselleni tota koko ajan että pysyis joku tolkku nupissa. Jos antaa naisille tippaakaan sitä köyttä, niin sitten käy kyllä niin, että menee asiat aivan solmuun ja ryttyyn. Naiset sotkee aina kaikki niillä niiden alituisilla tunnesotkuilla ja sehän on kuin huonoa makaronilaatikkoa. (Nyt joku minun naislukijoistani ajattelee, että miehet ajattelevat koko ajan [sen seksin lisäksi] ruokaa.) Mutta se pitääkin paikkansa! Nytkin on aivan hirveä nälkä.

Ette usko miten mä haluaisin soittaa Christinelle ja pyytää sitä syömään! Koska mullahan on nälkä - eikä mitään taka-ajatuksia ; > ei ikinä ei tietenkään.