Christineä ei näy, ei näy

Tajusin, että entäs jos Christine ei tulekaan koskaan meseen. Mitä mä sitten teen? Tällä paikkakunnalla mä en voi vaan odottaa, että mä törmään siihen kuin unessa yhtäkkiä ja pääsen tosta vaan juttelemaan sille. Ei mitään mahdollisuuksia löytää galleriasta, en tiedä kuin etunimen ja ulkonäön, ja niitä on hankalampi heittää galleriaan hakuperusteluiksi: "kaunis", sieltä vois tulla aika monta hakua.

Jännää, että mä olen ihan näköjään kiitettävän luettu jätkä. En siis hylkää edes vielä kirjailijan uraani. Olen mä jotain joskus kirjoitellut, mutta pitäs nyt saada itteä kunnolla niskasta kiinni että sais jotan kunnollista aikaiseksi. Mä ehdin vielä, mä luotan edelleen siihen että mä olen nuori. Mutta vaikka mä olen painottanut, että oppia on saatu, niin olen kyllä aika umpikujassa, jos tuo Christine neiti ei meseen ilmesty. Edelleenkään ei ole näkynyt.

En tiedä että kuinka paljon mä viittin ja kehtaan edes noilta kavereilta ruinata Christinestä tietoja. Jussilta nyt ei kannata kysyä ja Jaakko... noh ei ehkä siltäkään... tossa meidän kaveriporukassa on just toi vika, et jätkät haluaa ammatikseen "musta tulee iso ja vahva poliisi" ja toinen vieressä mörisee "mustapa tulee vielä isompi ja vahvempi lääkäri ja mä keksin hiviin parannuskeinon". No kyllä se yks taitaa lääkäriksi ihan oikeesti joskus tulla, se on meistä lukija. Mut mä, kun mä sanon noiden rinnalla pienellä ja hiirulaismaisella äänellä "kirjailija" niin Jussi kuolee nauruun ja Jaakko ajaa vahingossa ojaan. Mut kyllä mä sen ymmärrän kun mä oon tällanen, normaali jätkä, hyvä mies, mitä sitten että mä haluan kirjailijaksi. Olisi se kuinka "nynneröä" tahansa (sanoo Jussi).